Venäjän hyökkäys Ukrainaan on johtanut maata vastaan kohdistettuihin mittaviin talouspakotteisiin. EU, Iso-Britannia ja USA sekä joukko muita rahan ja talouden osalta merkittäviä maita, kuten Sveitsi, ovat asettaneet merkittäviä pakotteita, jotka näkyvät vahvasti markkinoilla. Keskeisistä talousmahdeista Kiina ei ole toistaiseksi suoraan tuominnut Venäjän toimia Ukrainassa. Pakotteiden seurauksena venäläisten oligarkkien ja merkittävien poliittisten päättäjien, kuten itse Vladimir Putinin varoista ulkomailla, on jäädytetty. Myös osa Venäjän keskuspankin varoista ulkomaisissa pankeissa on jäädytetty ja osalta venäläisistä pankeista on estetty pääsy kansainväliseen SWIFT-maksujenvälitysjärjestelmään. SWIFT on ainoa maailmanlaajuinen tietoverkko, jota pitkin maksut välittyvät kattavasti maasta ja pankista toiseen. Länsimaiden toimien seurauksena Venäjän pörssissä osakekurssit ovat laskeneet rajusti ja ruplan arvo romahtanut historiallisiin pohjalukemiin.
Pakotteiden vaikutukset ovat vakavia paitsi Venäjälle, myös Euroopan talouksille. Konfliktin myötä öljyn hinta on noussut kivuten yli sataan dollariin per barrel. Energian kallistumisen ohella myös joidenkin raaka-aineiden hinnat saattavat kohota ja niiden saatavuudessa voi ilmetä ongelmia. Tämä on omiaan lisäämään hintainflaatiopaineita. Vuotuisten kuluttajahintojen nousuvauhti on jo nyt euroalueella 5 %. Pakotetoimien seurauksena inflaatio voi hyvinkin kiihtyä 6,5-7 % tuntumaan kesään mennessä. Samalla, kun inflaatiopaineet kasvavat, pakotteilla on negatiivinen vaikutus Euroopan talouskasvuun. Mikäli sota Venäjän ja Ukrainan välillä muodostuu lyhyeksi ja pakotteita päästään purkamaan pikaisesti, euroalueen talouskasvu ei kärsi massiivisesti. Tuolloin puhuttaisiin muutaman kymmenesosaprosenttiyksikön leikkauksesta tämän vuoden talouskasvuennusteisiin. Konfliktin pitkittyessä edessä olisi merkittävä kokonaistuotannon kasvun hidastuminen ja riski euroalueen taantumasta. Tällöin vaarana voisi olla ikävä talouden ilmiö nimeltä stagflaatio, jossa talouden kokonaistuotannon kasvu on vaatimatonta, mutta samalla inflaatio kovaa. Tällainen tilanne koettiin länsimaissa 1970-luvulla.
Venäjän talouteen ja rahamarkkinoille kohdistuneet toimet ovat olleet dramaattisia. Pakotteet iskevät Venäjän kansantalouteen ja yhteen sen keskeisistä tukijaloista, valuuttavarantoon. Kyseessä on länsimaiden ankara rahoitussota Venäjää vastaan. Länsi ei ole kuitenkaan toistaiseksi halunnut lähteä rajoittamaan öljyn tai kaasun ostoa Venäjältä. Energian myynti on Venäjän tärkein rahan ja ulkomaisen valuutan lähde. Öljyn ja kaasun oston rajoittamiselle kynnys on korkea, sillä monet euroalueen maat, kuten Saksa ja Italia, ovat keskeisen riippuvaisia Venäjältä tulevasta energiasta. Jos pakotteita päätetään lisätä entisestään, energia joudutaan varmastikin ottamaan pöydälle. Energia olisi myös Venäjälle yksi keskeisimmistä vastatoimista lännen pakotteita kohtaan. Venäjälle kaasu- ja öljytoimitusten rajoittaminen olisi kuitenkin kova paikka, sillä se leikkaisi maan kipeästi tarvitsemia valuuttatuloja. Vastapakotteita Venäjän taholta muodossa tai toisessa lienee joka tapauksessa tulossa.
Euroopan taloudelle ja eurooppalaislle yrityksille talouspakotteista voi olla merkittävää haittaa. Vielä juuri ennen Ukrainan kriisin kärjistymistä euroalueen kokonaistuotannon odotettiin yleisesti kohoavan tänä vuonna noin 4 %. Tämä ylittää huomattavasti euroalueen pitkän aikavälin potentiaalisen talouskasvuvauhdin. Meneillään olevan konfliktin ja talouspakotteiden pitkittyessä kasvusta saattaa leikkautua helpostikin 0,5-1 %. Vaikka näin tapahtuisi, euroalueen kasvu olisi tänä vuonna vielä hyvällä tasolla. Talouskasvuun liittyvien riskien lisääntyminen sai kuitenkin Euroopan keskuspankin pääjohtajan Christine Lagarden tulemaan ulos lausunnolla, jossa keskuspankki on valmis viivästämään ohjauskorkojensa nostoa ja rahapolitiikan kiristämistä, mikäli tarve vaatii. Tämän perusteella keskuspankin linjavetona näyttäisi lyhyellä aikavälillä olevan ennemminkin euroalueen talouskasvun takaaminen kuin kasvaneiden inflaatiopaineiden hillintä.
Yksittäisten yritysten tasolla meneillään olevalla konfliktilla on rajuja seurauksia. Venäjän kanssa kauppaa käyvät, sieltä tuotteita ja raaka-aineita hankkivat yritykset, sekä yhtiöt, joilla on tuotantoa Venäjällä, ovat suurimpia kärsijöitä. Markkinoilla tämä on jo näkynyt tällaisten yritysten osakekurssien rajuna korjausliikkeenä alaspäin. Joidenkin yhtiöiden osalta kurssilasku on ollut jopa niin rajua, että tilanteessa alkaa olla ylilyönnin makua, jolloin opportunistiselle ja riskiä sietävälle sijoittajalle on jo auennut varteenotettava oston paikka.
Kaiken kaikkiaan sekä Venäjän että Euroopan talous ovat sodan ja talouspakotteiden seurauksena asemoitumassa uudelleen ei vain pieneksi toviksi vaan mahdollisesti ja jopa todennäköisesti pidemmäksikin aikaa. Konfliktin kaikkia vaikutuksia on toistaiseksi mahdotonta tietää. Tämä on näkynyt markkinoilla sijoittajien selkeänä vaikeutena hinnoitella sijoituskohteita – osakekurssit heiluvat rajustikin, kun kaikkea informaatiota ei ole saatavilla ja sodan kaikkia vaikutuksia talouteen ja yrityksiin on toistaiseksi vaikea ennakoida. Tähän mennessä jokainen päivä on tuonut mukanaan uusia yllätyksiä.
Frontin varainhoitosalkkujen asemointia muutettiin merkittävässä määrin aiempaa defensiivisemmäksi jo tasan kuukausi sitten. Allokaatiomuutosten takana oli tuolloin lähinnä kiihtyneen inflaation ja keskuspankkien rahapolitiikan kiristymisen aiheuttama kasvanut riski osakemarkkinoiden korjausliikkeestä. Paine kohdistui tuolloin erityisesti kasvuyhtöihin, kuten teknologiaan. Tekemämme allokaatiomuutokset palvelevat mielestämme hyvin myös tässä muuttuneessa ympäristössä, jossa sodan ja talouspakotteiden seurauksena inflaation odotetaan edelleen kiihtyvän ja samalla talouskasvun hidastuvan.
Kuukausi sitten asemoimme osakesalkkujamme niin, että kevensimme teknologian ja muiden kasvuyhtiöiden painoa sekä momentum-strategioiden painoa. Samalla lisäsimme terveydenhuollon, kulutushyödykkeiden, infrastruktuurin ja arvoyhtiöiden painoa. Osakesalkkujen käteispainon nostimme historiallisen suureksi noin kymmeneen prosenttiin. Osakesalkuissamme ei ole sijoituksia Venäjän markkinoille (pl. mahdollisesti jokin yksittäinen yhtiö laajemman indeksin sisällä).
Korkoallokaatiossa kevensimme valtionlainojen ja korkean riskin yrityslainojen painoa ja nostimme käteisen merkittävään ylipainoon. Käteisessä on nyt korkosalkuista noin neljännes. Korkosalkuissamme ei ole sijoituksia Venäjän markkinoille.
Vesa Engdahl, päästrategi
Front Capital