Brexit-farssi piikki sijoitusmarkkinoiden lihassa

21.10.2019

Iso-Britannia järjesti kansanäänestyksen EU-jäsenyydestään vuoden 2016 puolessavälissä. Vastoin yleistä odotusta äänestäjien niukka enemmistö kannatti Britannian eroamista EU:sta. Irtaantumisprosessiin varattiin runsaasti aikaa, mutta nyt takarajan ollessa vain alle kahden viikon päässä, ero ei ole edelleenkään selvä. Britannian EU-ero, eli tuttavallisemmin brexit, on muodostunut surkuhupaisaksi näytelmäksi. Ei väliä muutoin, mutta brexit-harjoitus on ikävästi hiertävä kivi myös sijoittajien kengässä.

 

Viimeisen vuoden aikana Britannian parlamentti on äänestänyt useampaan otteeseen erosopimuksesta. Tilanteen jumiutuessa brexit-prosessia vetänyt pääministeri Theresa May joutui eroamaan. Hänen tilalleen tullut Boris Johnson laittoi parlamentin väliaikaisesti jäähylle, väänsi raivokkaasti Britannian erosopimusta uuteen asentoon ja uhoaa edelleen Britannian lähtevän EU:sta viimeistään 31.10. erosopimuksella taikka ilman. Oikeus ehti todeta parlamentin hyllyttämisen laittomaksi ja parlamentti sääti puolestaan Benn Act -nimellä kulkevan lain, joka velvoittaa Britannian hallitusta hakemaan jatkoaikaa brexit-neuvotteluille, mikäli parlamentti ei hyväksy erosopimusta 19.10. mennessä – ja se parlamentilta jäi viime viikonloppuna tekemättä. Sopimukseton ero, joka sisältyy pääministeri Johnsonin toimintavaihtoehtoihin, on vastoin tätä lakia.

 

Kiistaa tullirajasta

Lokakuun aikana brexit-sopimuksesta on käyty kovaa vääntöä EU:n ja Britannian välillä. EU:n näkökulmasta Britannia ei kyennyt esittämään sellaista sopimusehdotusta, joka kunnioittaisi Pohjois-Irlannin pitkäperjantain rauhansopimusta ja takaisi tehokkaan sisämarkkinoiden toiminnan. Keskeinen kysymys liittyi Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajaan. Pitkin matkaa EU:n virkamiehet ja jäsenvaltioiden päämiehet ovat varoitelleet Johnsonia siitä, ettei sopimus Britannian EU-erosta onnistu, ellei Britannia tee kompromissia Irlannin rajakysymyksessä. Britannian tulisi suostua siihen, että sen hallitsema Pohjois-Irlanti voi pysyä osana EU:n tulliliittoa. EU-huippukokouksessa 17.-18.10. hyväksytyssä uudessa erosopimuksessa Britannia taipui tähän.

Vuoden 1998 huhtikuussa solmittu pitkäperjantain rauhansopimus on vienyt Pohjois-Irlannin väkivallan pois otsikoista ja painanut verisen lähihistorian liki unholaan. Enemmistö pohjoisirlantilaisista äänesti Britannian EU-eroa vastaan ja ero on myös vastoin Irlannin tasavallan toiveita ja etuja. Brexit on näin ollen ristiriidassa rauhansopimuksen perusajatuksen kanssa. Tämän takia EU tai viimekädessä edes Britannia ei ole halunnut Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajasta EU:n sisämarkkinoiden ulkorajaa, jolla pitäisi periaatteessa tehdä tarkastuksia ja kantaa tulleja. Tällainen ”kova raja” Irlannin ja Pohjois-Irlannin välillä on haluttu välttää. Jos Pohjois-Irlanti puolestaan olisi yksiselitteisesti osa sisämarkkinoita, syntyisi tulliraja Pohjois-Irlannin ja muun Britannian välille. Nyt näin on käymässä, mutta Britannialle tämä on ollut pitkään vaikea pala, sillä se kannattaa Pohjois-Irlannin tiukkaa sidettä muuhun Britanniaan ja tulliunionia Britannian pääsaaren ja Pohjois-Irlannin välillä. Tämän takia Britannia halusi luoda Pohjois-Irlannille jonkintyyppisen erityisaseman – välimuodon edellä mainituista kahdesta ääripään vaihtoehdoista. Asiasta sopiminen osoittautui kuitenkin vaikeaksi ja erityisen haastavaa oli oikeassa elämässä toimivan ratkaisun tuominen pöytään.

Viime viikon lopulla 17.-18-10. pidetyssä EU-huippukokouksessa saatiin lopulta sovittua, että tulliraja piirtyy Pohjois-Irlannin ja Britannian pääsaaren välille. Pohjois-Irlanti säilyy näin ollen pitkälti osana EU:n sisämarkkinoita. Pohjois-Irlannin aluehallinto voi neljän vuoden kuluttua päättää, haluaako se tämän järjestelyn jatkuvan. Neuvoteltu erosopimus takaa Britannialle vuoden 2020 loppuun saakka jatkuvan siirtymäajan, jota voidaan jatkaa vielä kahdella vuodella lisää, jolloin Britannia noudattaa EU-lainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia ja on osa sisämarkkinoita ja tulliunionia. Vaikka ero toteutuisi, mikään ei muutu heti. EU:n päätöksentekoon Britannia ei sen sijaan enää siirtymäaikana osallistuisi.

 

Kirjeitä lähetelty, mutta missä ollaan nyt?

Britannian brexit-sopimus vaatii jäsenmaiden, Euroopan parlamentin ja Britannian parlamentin hyväksynnän. Britannian parlamentissa asia oli käsiteltävänä lauantaina 19.10. Tämä oli viimeinen päivämäärä, johon mennessä erosopimus oli hyväksyttävä ilman, ettei maan hallitus ollut velvoitettu hakemaan lisäaikaa brexit-prosessille. Ei mennyt putkeen tämä harjoitus. Parlamentti puolsi kyseisenä päivänä konservatiiviedustaja Oliver Letwinin ehdotusta, jonka mukaan parlamentti voi äänestää erosopimuksesta vasta, kun sopimuksen toimeenpanoa koskeva lainsäädäntö on saatu valmisteltua. Lakia noudattaakseen pääministeri Johnson haki lykkäystä EU-erolle, mutta ei aivan sillä tapaa kuin yleisesti ehkä odotettiin. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk sai lauantaina 19.10. pääministeri Johnsonilta kirjeen, jossa haetaan jatkoaikaa ja EU-eron lykkäämistä, mutta jota Johnson ei ollut allekirjoittanut. Samaan aikaan Bryssel vastaanotti toisen pääministerin allekirjoituksella varustetun kirjeen, jossa Johnson sanoo henkilökohtaisesti uskovansa, että Britannian EU-eron lykkääminen olisi virhe. Missä siis nyt ollaan?

  • Käytännön aikatauluhaasteiden takia Britannian EU-ero sopimuksella 31.10. näyttää epätodennäköiseltä.
  • Britannian EU-eron puskeminen läpi 31.10. mennessä tarkoittaisi sopimuksetonta eroa, mikä olisi sekä poliittisesti että taloudellisesti Britannialle typerä vaihtoehto ja aiheuttaisi negatiivisen reaktion osakemarkkinoilla. Myös punta heikkenisi.
  • Mikäli parlamentti hyväksyy EU:n kanssa neuvotellun brexit-sopimuksen, ero sopimuksella voisi toteutua pienellä viiveellä. Tämä olisi poliittisesti ja Britannian talouden kannalta järkevä vaihtoehto ja otettaisiin positiivisesti vastaan myös sijoitusmarkkinoilla. Osakkeissa nähtäisiin niin Britanniassa kuin todennäköisesti laajemminkin Euroopassa positiivinen reaktio. Samalla punta vahvistuisi.
  • Mikäli parlamentti hylkää erosopimuksen, ajaudutaan mahdollisesti pidempään jatkoaikaan tai sopimuksettomaan eroon. Sopimukseton ero olisi haitallinen Britannian taloudelle ja erittäin ikävä uutinen osakemarkkinoille. Välittömänä reaktiona osakekurssit laskisivat niin Britanniassa kuin laajemmin Euroopassakin, erityisesti sellaisissa maissa ja sellaisten yhtiöiden osalta, jotka käyvät paljon kauppaa Britannian kanssa. Punta heikkenisi entisestään. Pidemmällä aikavälillä heikompi punta hyödyttäisi Britannian vientiyrityksiä, mutta olisi huono uutinen kotimarkkinayrityksille ja kuluttajien ostovoimalle. Pitkä jatkoaika ja EU-eron lykkääntyminen tarkoittaisi puolestaan löysässä hirressä roikkumisen jatkumista. Epävarmuus ja spekulaatiot lopputulemasta aiheuttaisivat ajoittain markkinahäiriöitä ja volatiliteetin kasvua osakkeissa ja Britannian valuutassa.

 

Brexit-labyrintissa kaikki lopputulemat edelleen mahdollisia

Huonoin vaihtoehto sekä Britannian itsensä että muiden EU:n jäsenmaiden kannalta olisi sopimukseton ero. Se vahingoittaisi kaikkia poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Sopimuksettoman eron välttämiseksi tarvitaan hyvää tahtoa ja luottamusta siihen, että paras tapa taata rauha Euroopassa on kansojen välinen yhteistyö – se toiminta, mitä maanosassamme on viime sotien jälkeen tehty. Joidenkin brittien uhoa sopimuksettomaan eroon ajaa väärä uskomus siitä, että Britannia olisi edelleen merkittävä maailmanvalta. Se ei ole mahtitekijä enää edes Euroopassa. Englannin keskuspankki, teollisuus ja laajemmin koko Britannian yrityselämä ovat kaikki kertoneet, että hallitsemattomasta EU-erosta koituu Britannialle pelkästään pahaa; investoinnit kaikkoavat, työttömyys lähtee nousuun, hinnat kohoavat, hyödykkeistä voi tulla pulaa, punta heikkenee, ulkomaankauppa kärsii kauppasopimusten rauetessa ja maa joutuu ottamaan mahdollisesti lisää velkaa talouden taantuessa.

Sijoitusmarkkinoilla pidetään todennäköisenä, että eroa lykätään ja Britannia irtaantuu lopulta unionista sopimuksen kera. Missään tapauksessa markkinat eivät tällä hetkellä hinnoittele sopimuksettoman eron riskiä. Markkinoille olisi shokki, jos ero tapahtuisi 31.10. ilman sopimusta. Jos niin kuitenkin kävisi, se tarkoittaisi osakemarkkinoilla vahvaa laskupainetta Britanniassa, Euroopassa ja mahdollisesti laajemmin globaalisti. Lisäksi sopimukseton ero heijastuisi reaalitalouteen ja heikentäisi talouskasvua molemmin puolin Englannin kanaalia. Toisaalta myös nykyinen epävarmuus ja ratkaisun pitkittyminen ovat haitallisia talouden kehitykselle. Uskomme ja toivomme, että järjen ääni voittaa, ratkaisu Britannian EU-eroon löytyy kohtuullisessa ajassa ja maa eroaa unionista hyvässä järjestyksessä erosopimuksen kera.

 

Britannian brexit-labyrintti – erosopimus EU:n kanssa saatiin aikaiseksi, mutta parlamentti ei hyväksynyt sitä määräaikaan 19.10. mennessä, joten hallitus on velvoitettu hakemaan lykkäystä EU-erolle

 

Vesa Engdahl
toimitusjohtaja, Front Varainhoito Oy