Sijoittaminen on riskinottoa, mutta ei uhkapeliä | Front

Sijoittaminen on riskinottoa, mutta ei uhkapeliä

23.10.2019

Me suomalaiset olemme säästäväinen kansa. Se on hyvä. Pidämme tärkeänä, että sukanvarressa on jotain pahan päivän varalle. Olemme kuitenkin laiskoja laittamaan rahan poikimaan ja hakemaan varoillemme säädyllistä tuottoa. 

 

Suomessa yksityisillä kansalaisilla makaa tuottamattomilla talletustileillä tällä hetkellä noin 90 miljardia euroa. Tämä vastaa puolta kotitalouksiemme finanssivarallisuudesta. Tälle rahasummalle ei kerry korkoa ja inflaatiosta johtuen varojen reaalituotto on negatiivinen. Rahasumman ostoivoima siis laskee. Varoilla saa huomenna vähemmän kuin tänään, jolloin kuluttajina ja kotitalouksina me suomalaiset köyhdymme. Tilillä on toki hyvä olla riittävästi rahaa kuukausittaisten menojen kattamiseen, mutta keskimäärin yli 16 000 euroa jokaista kansalaista kohden imeväisikäiset mukaan lukien lienee liioittelua.

Meidän suomalaisten säästämisen toivoisi olevan pankkitiliä tuottohakuisempaa ja monipuolisempaa. Ylimääräiset säästöt, joita emme tarvitse jokapäiväisten menojemme kattamiseen, pitäisi sijoittaa niin, että vähintäänkin varojen ostovoima eli reaaliarvo säilyy.

 

Vaurastuminen edellyttää kiinnostusta omista raha-asioista

Sijoittaminen on yksi säästämisen muoto. Valitettavasti Suomessa sijoittamista pidetään pienen eliitin puuhasteluna. Meistä suomalaisista karkeasti ottaen miljoonalla on rahastosijoituksia. Osakkeisiin on sijoittanut noin 800 000 yksityishenkilöä.

Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, meillä Suomessa sijoittaminen yhtenä säästämisen muotona ei ole levinnyt laajalle kansalaisten keskuuteen. Ruotsissa aikuisväestöstä kolme neljännestä säästää rahastoihin, kun meillä Suomessa sijoitusrahastoja on vain noin viidenneksellä aikuisista. Uskon, että mikäli haluamme vaurastua yksilöinä ja kansakuntana, meidän jokaisen on otettava vastuuta omien säästöjemme viisaasta sijoittamisesta ja varmistettava, että inflaatiopeikko ei pääse nakertamaan roposiamme.

Kiinnostusta oman varallisuuden hoitoon ja sijoittamiseen luulisi lisäävän myös se, että tulevaisuudessa töitä tehdään yhä enemmän pätkissä ja yrittäjinä, jolloin elämässä on oltava pelivaraa, joka mahdollistaa esimerkiksi uudelleenkouluttautumisen ja uravaihdot.

Sijoittaminen on hyvä keino paitsi luoda turvapuskuria pahojen päivien varalle, myös keino toteuttaa omia haaveitaan ja unelmiaan, kuten vaikkapa matkoja tai sapattijaksoja työelämästä, tai kerryttää varoja vanhuusvuosien varalle. Pari-kolmekymppisiä ihmisiä eläkeasiat eivät juurikaan innosta, mutta 50-vuotiaana voi olla jo liian myöhäistä aloittaa kunnon eläkekassan kerääminen. Itse henkilökohtaisesti ja laajemmin ystäväpiirissäni olemme todenneet ajoittain eläkekertymiämme tarkistaessa, että ilman omaa vanhuuden varalle säästämistä edessä on merkittävä elintason pudotus eläkevuosien koittaessa.

 

Näin teet miljoonan

Tärkein opetus sijoittajana, jota pyrin toistamaan itselleni ja muille, on että sijoittaminen on kestävyyslaji! Sijoittaminen on maratonjuoksu, ei 100 metrin pikamatka.

Usein kuulen ihmisten haaveilevan siitä, mitä he tekisivät, jos heillä olisi miljoona euroa. Pitkäaikaisella säästämisellä ja sijoittamisella keskiluokkainen ja keskituloinen suomalainen perhe voi saada kokoon miljoonan ilman suurempia uhrauksia elämässään. Ja tähän ei tarvita lottoa, bingoa tai arpojen raaputtamista – ainoastaan säännöllistä ja pitkäjänteistä säästämistä ja sijoittamista.

Jos perheessä pystytään siirtämään syrjään 500 euroa kuukaudessa 400 kuukauden ajan, eli 33 vuotta ja 4 kuukautta, säästöön kertynyt summa on 200 000 euroa. Jos säästöille onnistutaan saamaan 8 prosentin keskimääräinen vuotuinen tuotto, mikä on täysin realistinen tuotto-odotus hyvin hajautetulle osakesalkulle, tuottoa kertyy tuolla ajanjaksolla karvan verran yli 800 000 euroa. Säästetty pääoma ja kertynyt tuotto nostavat kokonaissumman tavoiteltuun miljoonaan euroon. Tavoitteen saavuttamisen kannalta ratkaisevaa on tuoton hakeminen rahalle ja riittävän pitkä ajanjakso, jolloin korkoa korolle -vaikutus pääsee jylläämään.

 

Tuoton hakeminen vaatii riskinottoa – sijoittaminen ei silti ole uhkapeliä

Sijoittamiseen liittyy aina riski. Mitä enemmän tuottoa tavoittelet, sitä suurempia riskejä joudut ottamaan. Sijoittaminen ei ole kuitenkaan uhkapeliä, eikä pörssi ole kasino. Uhkapeliin verrattuna sijoittamisessa tuurin, onnen ja sattuman merkitys on pienempi – tiedon ja taidon suurempi. Tämän ohella sijoittamisessa kaikki voivat hyötyä ja voittaa, kun taas uhkapelissä jonkun voitto tarkoittaa aina toisen tappiota ja keskimäärin kaikki aina häviävät, sillä pelinhoitaja ottaa toiminnastaan oman palkkion.

On hyvä muistaa, että sijoittamisessa riskit ovat yleensä rajattuja ja paremmin tiedossa kuin uhkapelissä. Sijoitussalkun rakentamisessa on olennaista huolehtia salkun riittävästä hajautuksesta erilaisiin sijoituskohteisiin. Hajautus pienentää salkun riskiä. Sijoittamisessa riski pienenee myös sijoitusajan pidentyessä.

Pahin virhe mitä sijoittamisessa voi tehdä on se, ettei aloita koskaan. Toiseksi pahin on, että räväyttää kerralla kaikki rahat yhteen riskipitoiseen kohteeseen, vaikkapa yhden yhtiön osakkeeseen ja sitten kun käy huonosti, lopettaa sijoittamisen. Järkevämpää on sijoittaa pienemmissä erissä ja säännöllisesti – vaikkapa joka kuukausi – ja hajauttaa sijoitukset laajasti eri yhtiöihin, sektoreille ja maantieteellisille alueille. Eikä kannata pyrkiä äkkirikastumiseen, vaan vaurastumaan maltilla. Satunnaisesti aina joku tekee pikavoittoja, mutta useimmiten tällaiset pyrkimykset johtavat huonoon lopputulokseen ylisuuren riskinoton takia.

 

Voisiko sijoittamisesta rakentaa perinteen, joka jatkuu sukupolvelta toiselle?

Kansalaisena katson itse kuuluvani laajaan suomalaiseen keskiluokkaan. Säästäjänä olen sen sijaan niiden harvalukuisten joukossa, jotka ovat aloittaneet sijoittamisen jo hyvin nuorena ja tehnyt sitä vuosikymmeniä yhtäjaksoisesti. Kiitos tästä kuuluu isoäidilleni. Hän lahjoitti aikoinaan lapsenlapsilleen 10-vuotis syntymäpäivälahjaksi 20 kappaletta silloisen Kansallis-Osake-Pankin osakkeita. Itse sain tuon lahjan tasan 41 vuotta sitten. Tämä herätti kiinnostukseni sijoittamiseen. Noista ajoista tähän päivään olen jatkanut säästämistä ja sijoittamista. Pikkuhiljaa ja tasaisesti.

Toivon, että lapseni saavat kotoa hyvät eväät elämäntielleen. Yhtenä tavoitteena pidän, että he saavat tarpeelliset taidot hoitaa viisaasti omaa talouttaan. Tällä hetkellä molemmat tyttäreni – toinen alle kymmenen ja ja toinen hieman yli kymmenenvuotias – säästävät ja suunnittelevat omia hankintojaan.  Molemmat tytöistä sijoittavat säännöllisesti myös rahastoihin. Ja omistavat näin Googlea, Applea, Nikea, Coca-Colaa ja McDonaldsia – tuttuja brändejä kaikille lapsille ja teineille. Summat ovat toki vielä pieniä, mutta sijoitukset ovat herättäneet molemmat tyttäreni kyselemään sijoittamisesta ja sijoituskohteina olevista yrityksistä.

Olisiko kiinnostus oman talouden hallintaan ja vaurastumiseen sittenkin siirrettävissä sukupolvelta toiselle?

 

Vesa Engdahl
toimitusjohtaja, Front Varainhoito Oy